Paasto on pahinta mitä nykyihmiselle voi tarjota, sillä koko paaston idea kiteytyy sanaan "ei".

Uskoisin, että yksi tärkeimmistä sanoista joka lapselle opetetaan, on sana "ei". Tuolla sanalla lapsi oppii suojelemaan itseään niin henkisesti kuin fyysisesti. Sanalla "ei" torjutaan haitallista ja turhaa, eli suojellaan sitä, mikä on tärkeää.

Mitä jos lapsi kasvaessaan unohtaa tuon sanan ja hairahtuu siihen, että aikuisten ei tarvitse sanoa ei, koska aikuiset saavat tehdä mitä haluavat?

Tuntuu siltä, että "kyllä" on tämän päivän jumala. KYLLÄKYLLÄKYLLÄ, joka suuntaan kyllä niin paljon kuin keuhkoista lähteen, sillä ilman tuota sanaa, jotain voi jäädä elämästä puuttumaan.