torstai 27. syyskuuta 2012

Muista minua.

Kuinka kauan ihminen elää? Milloin ihminen kuolee ja katoaa?

Muistisairauden nielaisema vanha nainen ei tunnista enää läheisiään, vaan silmät haparoivat levottomina ympäriinsä. Kukaan ei tiedä enää missä hän on, jos "häntä" enää on olemassa siinä mielessä kuin yleensä olemisesta puhumme. Onko hän jo kuollut?

Arkku on aivan liian pieni. Noin pientä arkkua ei saisi tehdä. Kappelissa on hiljaista, vaikka siellä on paljon ihmisiä. Pieni lapsi on kuollut ennen kuin on ehtinyt hengittää omilla keuhkoillaan. Onko lapsi koskaan elänyt, ollut olemassa?

Narkkari, joka piikittää suoneensa taas yhden uuden reiän ei ole enää vanhemmilleen eikä sisaruksilleen olemassa. Poika, jolla oli edessään tulevaisuus, on kadonnut. Jäljellä on vain kalpea, aavenomainen varjo, joka roikkuu elämässä kiinni pelkän uuden piikin voimin.  Onko poikaa enää olemassa?

Satoja vuosia sitten elänyt kirjailija puhuu minulle nyt. Keskustelen hänen kanssaan, koska oma mieleni täyttää valkoisen tilan, joka jää rivien väliin. Me keskustelemme. Onko kirjailija edelleen elossa? Onko hän olemassa, vaikka multa on ollut hänen päällään jo vuosisatojen ajan?

Ristillä riippuu ristiinnaulittu rikollinen. Paksut ja karkeat naulat on isketty hänen ranteidensa lävitse. Hän alasti ja olemassa enää vain muiden pilkan kohteena. Mies tietää, että pian hän todennäköisesti tukehtuu, ellei menetä tajuntaansa ensin. Sitten hänet heitetään joukkohautaan muiden kaltaistensa kanssa. Ja sinne hänet unohdetaan. Yksikään kivi ei tule merkkaamaan hänen hautaansa.

Tuon miehen viimeiset sanat ovat vieressä riippuvalle ristiinnaulitulle. Hän tuntee miehen ja tietää hänet Jumalan profeetaksi. Ehkä hän on muutakin. Tällä hetkellä tuo mies on viimeinen toivo hänelle.

"Muista minua" hän saa sanotuksi.