Tällä hetkellä käynnissä oleva väittely osoittaa sen, miten vaikeaa on käydä toista osapuolta kunnioittavaa dialogia. Tuntuu siltä, että tällä hetkellä käydään monologia, joka naamioidaan keskusteluksi. Sama ilmiö on toistunut näkyvästi aina surullisen kuuluisasta "homo-illasta" lähtien. Sosiaalinen media (facebook yms) ei ole parantunut tilannetta lainkaan. Monologisteja on vain entistä enemmän.
Dialogin edellytys on halu ja asenne oppia toisen mielipiteistä. Tämä tuntuu puuttuvan valitettavan usein (myös itseltäni). Toinen edellytys lienee jonkinlainen älyllinen empatia, jonka kautta voisi yrittää ymmärtää keskustelukumppanin perustavia arvoja kuten uskonnollista tai uskonnotonta vakaumusta. Älyllisen empatian puute johtaa vastapuolen mitätöimiseen ja keskusteluyhteyden totaaliseen katkeamiseen. Bravuuriesimerkkejä tästä kuulee ja näkee jokainen päivä. Telkkarissa pyörivät "keskustelu-illat" ovat näiden kahden dialogin edellytysten puutosjuhlaa, eräänlaisia anti-keskustelun karnevaaleja ja sama meno jatkuu "sosiaalisessa" mediassa. Mietin mitä tuo "sosiaalinen" tässä yhteydessä edustaa.
Nämä kaksi dialogin edellytystä ovat katoamassa juuri kun niitä tarvittaisiin entistä enemmän arvopohjan muuttuessa yhä monimuotoisemmaksi.
Voidaanko viedä nykyinen keskustelukulttuuri piikille? Voisivatko kirkon parissa toimivat keskustelijat olla etunenässä ja neula kädessä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti