Ohuet seinät

Kotitalossani tehdään julkisivu-remonttia. Parvekkeita ja seiniä riiisutaan vanhasta päällysteestä tuomiopäivän masiinalta kuulostavalla poralla. Kun reipas työmies sen käynnistää, tuntuu että paikat tippuvat suusta. Tällaisen metelin keskellä on lähestulkoon mahdotonta keskittyä mihinkään, joka vaatisi ajatustoimintaa. Meteli nielaisee kaiken. Hammasta purren yritän kuitenkin lukea - ja katolisesta kirkosta kertovan kirjan yksi sivu pysäyttää. 

Varhaiset pyhiinvaeltajat kutsuivat kirkkoja, pyhiinvaelluskohteita ja kappeleita "thin places" (kirja on englanniksi),  koska niissä hiljaisuuden ja seinien läpi kuuluu Jumalan ääni tai todellisuus paremmin kuin muualla. "Thin places" voisi kääntyä paikaksi, jossa on siis "ohuet seinät" suhteessa Jumalaan ja Hänen todellisuuteensa. Ajatus tällaisesta paikasta tämän metelin keskellä tuntuu taivaalliselta.

Ehkä kirkkoa voisi laajemminkin ajatella tällaisena paikka, jossa on "ohuet seinät". Maailman metelin keskellä sellaisen on oltava olemassa.