Norjan joukkosurmaajan mielentilasta ja rakenteesta liikkuu mediassa erilaisia arviota, jotka perustuvat kahteen eri mielentlatutkimukseen.
Viimeisimmän mukaan Breivik kärsii vakavasta persoonallisuushäiriöstä, mutta ei ole mielisairas - ja siten hän on myös syyntakeinen, siis vastuussa omista teoistaan. Vähentääkö hänen vastuutaan se, että hän on tunteeton? Vai onko hän tunteeton?
Tätä kysymystä vasten on mielenkiintoista ja järkyttävää todeta, että Breivik on itkenyt oikeudenkäynnissä. Tosin vain kerran ja se tapahtui silloin, kun käsiteltiin aineistoa, joka koski häntä itseään.
Breivik ei ole tunteeton tappaja, koska hän tuntee "empatiaa" ja sääliä itseään kohtaan. Nämä tunteet eivät voi siis olla hänelle vieraita, vaan ne ovat yhtä syvällä hänessä kuin kenessä tahansa. Hän ymmärtää, mikä on väärin, koska hän tunnistaa väärinteon periaatteet, jonka kohteena hän itse uskoo nyt olevansa.
Individualismin eräänlainen helvetillinen ja looginen päätepiste? Paholaismaista itsesääliä kuvasi jo Dante, jonka kirjoittamassa Jumalaisessa näytelmässä Saatana itkee ainoastaan itsensä tähden helvetin pohjalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti